Olin tutustumassa lapsiperheen arkeen seuraamalla lapsen ja äidin välistä vuorovaikutusta ja olemalla lapsen seurassa. Mennessäni perheeseen klo 8.00 aamulla 1v ja 9kk vanhalla pojalla oli aamupalan aika. Syötin poikaa äidin ollessa mielissään, kun sai pitkästä aikaa syödä ja lukea aamulehtensä rauhassa. Syöttäminen oli minulle helppoa, koska olin tehnyt sitä ennenkin TET-harjoittelussa. Mielestäni lapsi söi reippaasti, jonka jälkeen menimme hetkeksi leikkimään pojan huoneeseen.
Hän halusi leikkiä puupalikoilla äidin siivotessa taloa. Poika oli vielä niin pieni, että vaikka yritin auttaa häntä rakentamaan palikoista torneja, hän vain kaatoi tekeleeni ja halusi sitten leikkiä jotain muuta.
Luin hänelle kirjaa ja näytin kuvia, jonka jälken puimme ulkovaatteet ja menimme ulos. Minun piti pukea lapselle sukat, ulkohousut, pipo ja takki mutta hän vain juoksi huutaen karkuun. Lopulta äiti joutui pukemaan pojan ja pääsimme vihdoin raittiiseen ulkoilmaan. Leikimme ulkona aluksi autoilla, jonka jälkeen hän halusi ajaa pyörällä, apurenkaat apuna tietenkin. kävelimme ympäripihaa katsellen pihaa, kunnes tielle saapui roska-auto. Pienelle pojalle suuren ajoneuvon näkeminen on ihmeellistä, joten seurasimme roska-auton likkeitä tarkasti.
Noin tunnin jälkeen menimmekin sisään takaisin, jolloin huomasin pojan olevan hieman uupunut. Leikimme olohuoneessa ja yhtäkkiä hän meni maahan makaamaan ja alkoi itkemään täyttä kurkkua enkä saanut sitä loppumaan. Lopulta äiti tuli rauhoittamaan poikaansa, joka oli jo nälissään. Lämmitin ruuan ja aloin syöttämään häntä.
Ruuan jälkeen vein hänet potalle ja luimme samalla kirjaa, jotta hän malttaisi istua hetken. Puolen tunnin odottamisen ja istumisen jälkeen päädyimme tulokseen, että kakka ei nyt tule. Oli päinäunien aika, jolloin pääsin kotiin.
Puhua ei poika vielä kunnolla osannut, ellei perus sanoja lasketa, esim. äiti, oho, kyllä, ei.. Tietenkin hän ymmärsi kaiken mitä sanoin hänelle ja osasi matkia eläinten ääniä. Liikkuminen oli vaivatonta ja nopeaa.
